sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Loppu lähestyy...

Kaapit tyhjenee, muuttolaatikot täyttyy. Kukkaset on jo Raumalla ja me ollaan vielä Hämeessä. Uusi asunto löytyi viime viikonloppuna. Se on muistaakseni kiva. Aina kun käy katsomassa asuntoa näkee vaan yleisilmeen eikä mitään yksityiskohtia. Sen ainakin muistan että parveke taisi olla hiukan pienempi kuin tämän hämeen asunnon. Uudessa parvekkeessa on lasitus. En ole vielä ihan varma että onko se hyvä vai huono asia viljelysten kannalta, mutta sen näkee sitten kesällä:)

Nyt meidän parveke on tyhjä. Ensin ajattelin hiukan vaan harjata tyhjistä ruukuista suurimmat mullat pois ennen laatikkoon laittoa, mutta sitten innostuinkin oikein pesemään tolun kanssa jokaisen ruukun. Oli muuten pikkasen hommaa siinäkin! Ruukkuja on kertynyt parvekkeelle koulusta ja jokaisesta harjottelupaikasta ja ostamastani kukasta. Melkein kaikki ruukut olen säästänyt. Ehkä vähän hullua, mutta eipä tarvitse ostella uusia ruukkuja viljelyksille:)

Ensimmäinen satsi kuivumassa

Tyhjää on...
Vaikka Hämeenlinna ei olekkaan tuntunut kaupunkina omalta ja odotan innolla uutta isompaa asuntoa, niin kyllä mun ikävä tätä tulee...Ja etenkin tätä meidän kämppää. Sillon kun me mentiin naimisiin niin asuttiin tässä ja kun me saatiin lapsi niin asuttiin tässä. Tässä kämpässä on monta hyvää muistoa:) Ja on ollut mukava paikka asua. Parveke on kiva ja rauhallisella paikalla. Lähellä on paljon hyviä lenkkipolkuja ja Aulangon luonnonsuojelualuekkin on ihan kävelymatkan päässä.

Ensi viikonloppuna viedään marsut jo Raumalle mun pikkuveljen hoiviin ja haetaan uuden asunnon avaimet. Sitten ollaan vielä viikko täällä ja hyvästellään kaupunki. Sitten alkaa uusi aika uudessa paikassa. Vaikka Rauma onkin vanha tuttu kaupunki niin kyllä aluksi on varmaan sekaisin kun muistaa kaikki paikat vaan Hämeestä, onhan täällä kuitenkin vierähtänyt jo yli kolme vuotta!

Seuraavan kerran kirjottelenkin sitten Raumalta:)