Joulun tunnelmaa

Heipparallaa! Vihdoinkin ehdin ja jaksan kirjoittaa:) Selvisinpäs muutto- ja joulustressistä! Unet jäi vähiin, tissimaidon tulo meinasi tyrehtyä ja kyllä siinä muutama kiukun kyynelkin vierähti, mutta nyt kerkiää jopa hiukan rentoutumaan.

Kämppä on jo kuosissa. Muutama taulu puuttuu enää seinältä ja yksi keittiön kaappi on vielä sekaisin, mutta muuten on kaikki mallillaan. Ollaan P:n kanssa päätetty, että yritetään päästä kaikista ikean huonekaluista eroon ja metsästetään kirppareilta tuunattavia tilalle. Käytiin eilen jo piipahtamassa parilla, mutta kuuden kilon punnus köytettynä liinalla mun mahan ympärille lämmitti sen verran paljon ja jumitti hartiat ettei kierroksella ihan kauheasti jaksanut katsella. Seuraavan kerran mennään siis kahden ja viedään V hoitoon mummulle:)

Parveke on hiukan vielä vaiheessa...isoimmaksi ongelmaksi osoittautui peltinen hylly, jonka jalat katosivat mysteerisesti muuttoreissulla...taisivat jäädä hämeeseen. Noh, toisaalta parveke on sen verran kaponen ja juuri sillä seinällä jonne hyllyn piti mennä on amppeliteline porattuna seinään. Pitänee siis pohtia tässä talvella hieman tilaratkaisuja parvekkeelle. Ja tosiaan nyt meillä on lasitettu parveke ja huomasin semmoisen ongelman, että parvekelaatikot pitää laittaa parvekkeen ulkopuolelle tai sitten porata betoniin paljon reikiä että saa uudet laatikonkannakkeet kiinnitettyä sisäpuolelle seinään.

Kerkesin tuossa ennen joulua koristelmaan hiukan myös iskän ja äitin pihaa talventunnelmaan. Ja meille kotiin ostin paljon joulukukkia:)

P valmistui Rakennusmestariksi!

Lapsuuden vanha potkukelkka pääsi esille.

Uudet kuuset saivat talvikoristuksen.

Tein tommosia kuusenpalloja lahjaksi.

Pippareita!

Mun piti tehdä piparitalo, mutta P:n tekemä taikina oli niin löysää että mulla meni hermot sen kanssa ja sain aikaseksi vain talon pohjan, joten siitä tulikin sitten vain iso piparkakku.

Leivoin myös linnuille ruokaa:)

Meidän perheen joulutunnelmaa...

Jouluaatoksi saatiin kunnolla lunta! Ja äitin ja iskän pihakoristeet saivat paksun lumipeitteen:)

Äitin taiteilema kranssi pääsi omppupuuhun roikkumaan.

Mun viime vuonna väsäämä sydän oli laitettu ovea koristamaan:)

Joulun jälkeen aukesi vihdoin meidän jaloritarinkukkakin ja laskin juuri että siinä on viisi kukintoa vaikka muistaakseni niitä yleensä on neljä! Riippuu kyllä lajikkeestakin...

Uusivuosi vietetään tänä vuonna rauhallisesti kotona perheen kesken. Ajattelin herkutella, löhötä sohvalla ja tuijottaa tvtä:) Ja muuten! Siemenkauppojen uudet kuvastot löytyvät jo netistä ja vuoden 2015 uutuus lajit kanssa! Nyt voi aloittaa jo ensikesän siementilausten suunnittelemisen:)

Loppu lähestyy...

Kaapit tyhjenee, muuttolaatikot täyttyy. Kukkaset on jo Raumalla ja me ollaan vielä Hämeessä. Uusi asunto löytyi viime viikonloppuna. Se on muistaakseni kiva. Aina kun käy katsomassa asuntoa näkee vaan yleisilmeen eikä mitään yksityiskohtia. Sen ainakin muistan että parveke taisi olla hiukan pienempi kuin tämän hämeen asunnon. Uudessa parvekkeessa on lasitus. En ole vielä ihan varma että onko se hyvä vai huono asia viljelysten kannalta, mutta sen näkee sitten kesällä:)

Nyt meidän parveke on tyhjä. Ensin ajattelin hiukan vaan harjata tyhjistä ruukuista suurimmat mullat pois ennen laatikkoon laittoa, mutta sitten innostuinkin oikein pesemään tolun kanssa jokaisen ruukun. Oli muuten pikkasen hommaa siinäkin! Ruukkuja on kertynyt parvekkeelle koulusta ja jokaisesta harjottelupaikasta ja ostamastani kukasta. Melkein kaikki ruukut olen säästänyt. Ehkä vähän hullua, mutta eipä tarvitse ostella uusia ruukkuja viljelyksille:)

Ensimmäinen satsi kuivumassa

Tyhjää on...

Vaikka Hämeenlinna ei olekkaan tuntunut kaupunkina omalta ja odotan innolla uutta isompaa asuntoa, niin kyllä mun ikävä tätä tulee...Ja etenkin tätä meidän kämppää. Sillon kun me mentiin naimisiin niin asuttiin tässä ja kun me saatiin lapsi niin asuttiin tässä. Tässä kämpässä on monta hyvää muistoa:) Ja on ollut mukava paikka asua. Parveke on kiva ja rauhallisella paikalla. Lähellä on paljon hyviä lenkkipolkuja ja Aulangon luonnonsuojelualuekkin on ihan kävelymatkan päässä.

Ensi viikonloppuna viedään marsut jo Raumalle mun pikkuveljen hoiviin ja haetaan uuden asunnon avaimet. Sitten ollaan vielä viikko täällä ja hyvästellään kaupunki. Sitten alkaa uusi aika uudessa paikassa. Vaikka Rauma onkin vanha tuttu kaupunki niin kyllä aluksi on varmaan sekaisin kun muistaa kaikki paikat vaan Hämeestä, onhan täällä kuitenkin vierähtänyt jo yli kolme vuotta!

Seuraavan kerran kirjottelenkin sitten Raumalta:)

Vanha, vanhempi, vanhentunut

Vanhenin. Enää 25 vuotta niin olen keski-ikäinen. Aika menee hiukan liian nopeasti. Mulla ei sen suurempaa ikäkriisiä ole, mutta yhdellä samanikäisellä ystävällä taisi olla munkin edestä. Mulla oli muistaakseni 22-vuotiaana ikäkriisi ja siihen ikään olen jämähtänyt. Aina kun kysytään että minkä ikäinen olen, meinaan automaattisesti vastata 22, mutta sitten muistankin et hups, olenhan oikeesti vanhempi, mutta vuodet on vaan jotenkin kadonnut tästä välistä enkä itse ole huomannut asiaa:)

Onneksi naamasta olen vieläkin se sama 14-vuotias mitä olin yksitoista vuotta sitten:) Ja tosiaan tämä raskauden aikana alkanut murkkuikä finneineen ei ole vieläkään hellittänyt vaan naama kukkii edelleen. P onneksi antaa mulle synttärilahjaksi kasvohoidon sitten kun vaan löydän sopivan paikan. Toivottavasti se edes vähän rauhottaisi tätä naamaa!

Synttärin jälkeistä päivää vietin tyttöjen kanssa ravintolassa. P ja V oli hoidossa mummulla ja papalla. Molemmat olivat olleet kiltisti. Ja seuraava yökin meni hyvin vaikka V saikin ekaa kertaa tissimaitoa pullosta. Hän on juonut pullosta monet kerrat kun ollaan harjoiteltu, mutta yöaikaan tämä oli eka kerta.

Tyttöjen kanssa oli kivaa höpistä ja pitkästä aikaa join hiukan viiniä. Se oli hyvää:)

Sain P:ltä kukkia:)

Ja P:n siskolta kukkasukkia:)

Puskien trimmausta

Viime viikonloppuna oli P:n varpajaiset. Minä olin ekaa kertaa kaksin V:n kanssa koko päivän ja yön. Vietettiin tätä kahdenkeskeistä laatuaikaa mun vanhempien luona. He olivat reissun päällä joten talo oli tyhjä.

Perjantaina jatkui taas pihaprojekti. Leikkasin marjapuskat ja siirrettiin ne iskän ja pikkuveljen kanssa parempaan paikkaan pihalle. Vanhasta kasvimaasta tuli marjapuskaparatiisi. Siellä on nyt musta- ja valkoherukkaa ja ensi keväänä/kesänä istutetaan vielä lisäksi pari karviaista. Istutin vielä päivän päätteeksi kukkasipuleita istutusaltaisiin...saas nähdä mimmosia istutuksia sieltä keväällä puskee ylös kun tuli vähän pimeetä kun olin hommissa ja tietenkään en voinut lopettaa kesken kun kerta oli vauhti päällä.

Lauantaina alkoi äidin ja tyttären yhteinen päivä. Päivä alkoi rauhallisesti ja käytiin ostamassa vähän lisää sipuleita ja sain jopa istutettua ne ihan rauhassa. Sitten illalla oltiinkin molemmat väsyneitä mutta silti ei nukuttu...tai yritettiin molemmat mutta pienellä neidillä alkoi maha vaivata. Yöunille neiti meni yhdeksältä ja minä kymmeneltä. Neiti söi kiltisti kahdeltatoista ja jatkoi uniaan. Toinen nälkä tuli kolmelta, mutta sitten alkoi taas mahavaivat ja hereillä oltiinkin viiteen saakka. Parin tunnin torkkujen jälkeen neiti heräsi taas seittemältä ja syönnin jälkeen väänsikin sellaset sinapit housuunsa että paskaa oli niskapoimuissa asti. Touhussa tahreentui myös parisängyn patja, lakana sekä peitto. Taisi ne mahavaivat helpata neidillä mutta siitä alkoi minun päiväni. Yöunia ekasta kahdenkeskeisestä yöstä tuli melko vähän. Normaalisti kun neiti herää kaksi kertaa ja nukahtaa samantien ja päivä alkaa vasta yhdeksän aikoissa.

Puskat ojossa

Sipuleita

Pihalta löytyi hauskoja käpyjä:)

Sainpas eilen aika yllättävän tarjouksen, mutta siitä kerron myöhemmin:)

Ristiäiset

Viime sunnuntaina neiti sai nimen. Sitä juhlittiin parinkymmenen ihmisen kanssa mun vanhempien luona. Äitillä oli stressi. Me lähdettiin P:n, V:n ja pikkuveljen kanssa lauantaina sieneen, pakoon äitin stressiä. Kanttarelleja ei löytynyt ja mettä oli täynnä harmaata hometta jota jotkut sienet oli levittänyt. Minä tein kukka-asetelmia juhlaa varten.

Sunnuntaina kun juhla läheni oli pikku V:llä mahavaivoja ja hän ei suostunut nukkumaan kunnolla. Noh, siitähän seurasi iso itku ja parku joka kesti koko kastetilaisuuden ajan. Sylikummilla oli hiki, onneksi meidän "pakanakummi" :) auttoi ja kuivasi hikeä ja yritti laittaa V:lle tuttia suuhun. Pappi keskeytti tilaisuuden nimen annon jälkeen ja minä vein V:n rauhoittumaan ja muut jatkoivat tilaisuutta. Heti kun päästiin V:n kanssa peräkammariin niin eikös hän rauhoittunutkin..taisi olla ramppikuumetta:)

Homesieniä

Neidin juhla-asu

Kastepöydänasetelma

Keltainen kimppu

Pihlajanmarjat purkissa

Kahvipöytää

Peikkotyttö kakulla

Ulkonakin oli siistiä

Laitettiin taas yksi istutusallas kuntoon! Kartiovalkokuusi.

Toinenkin allas sai hieman täytettä. Äitin kurjenmiekat pääsi siihen.

Kotiin saavuttaessa kurkkasin parvekkeelle ja siellä oli taas tomaatteja kypsinä. It´s a boy!

Viikon päästä suunnataan taas raumalle kun P:llä on varpajaiset. Silloin jatketaan myös pihahommia ja tällä kertaa leikataan ja siirretään marjapuskia:)

Aurinkoisia päiviä:)

Käytiin eilen Lepaalla moikkaamassa mun opeja ja esittelemässä uutta tulokasta. Siellä oli vanhat tädit oikein onnessaan nähdessään pikkutyypin:) Tehtiin myös pikkuinen kävelylenkki koulun alueella ja siellä oli kyllä taas niin kivan näköistä, varsinkin kun aurinkokin paistoi:) Maistettiin myös muutamat omput puista vaikka ei olis saanu ja käytiin viinitilalla ostamassa viinejä!

Päiväkotilasten auringonkukkapenkki:)

Aikast upea!

Tuulimylly oli saanu uuden maalin pintaan

Ihania värejä:)

Pihlajanmarjoja on paljon!

Tomaatit on alkanu pikkuhiljaa kypsymään parvekkeella! Saatiin jo yksi maistiainenkin:) Ihmettelin P:lle yks päivä että mistäs tietää milloin keltanen tomaatti on kypsä...P tuli seuraavana päivänä parvekkeelta ja tokasi että oiskohan siitä et se on pudonnu, eli yksi tomaatti oli irronnut:) Se oli kyl tosi kirpeä...

Värinokkonen iti tänäkin vuonna hyvin ja kasvaa komeasti!

P:n sisko toi kukkia:)

Viikonloppuna suunnataan taas Raumalle ja perjantaina on luvassa kukkasipuleiden istuttamista ja muutama pensaskin laitetaan maahan. Lauantaina saan taas pitkästä aikaa loihtia pari sidontahommaa kun sunnuntaina pikkutyyppi saa nimen!